Pisankakurssilla

Pisanka kurssilla Äänekosken Koskela opistolla

Tässäpä sitä pidempää juttua sitten Koskela opiston Pisanka kurssilta, jossa olin. Kurssin vetäjänä toimi Sirpa Hasa, kiitokset hänelle hyvästä kurssista. Maalasimme munia siis perjantain ja lauantain ja kokeilimme myös kasveilla värjäämistä ja reikätekniikkaa. Kurssilla maalasimme sekä tavallisia kananmunia että hanhenmunia. Hanhenmunat olivat valmiiksi tyhjennettyjä, mutta kananmunat olivat täysiä "käsittelyn" loppupuolelle asti. Täyden munan maalaamisessa on se etu, että se uppoaa paremmin väriliemeen ja pysyy viileämpänä käsittelyn ajan kuin tyhjä muna. Jos on oikein lämpimät kädet, niin muna lämpiää enemmän kun sitä käsitellään ja munan pintaan laitettava mehiläisvaha leviää helpommin väärään paikkaan. Se taas on vähän makuasia, kumpaan väri tarttuu paremmin, tyhjään vai täyteen. Tästä  löytynee tasan kaksi oikeaa mielipidettä:)

Oleellista munissa on, että ne eivät ole valmiiksi leimattuja. Sen vuoksi munamaalarit pitävät joskus omia kanoja tai hakevat munat suoraan kanalalta. Leima on sen verran suuri, eikä peity kovin helposti maaleilla. Leimaa voi koittaa poistaa etikalla hankaamalla, mutta usein munan pinta vahingoittuu siltä kohtaa ja se sitten näkyy värin tarttumisessa. 

Välineet

Mitä siis tarvitaan: 

• tietenkin niitä munia. Kannattaa valita pinnaltaan tasaisia munia. Ne kestävät käsittelyä parhaiten ja väri tarttuu kauniisti. 
• lyijykynä, jonka päässä on nuppineula, huom!pään tulee olla lasia, muovinen nuppi sulaa kuumaan mehiläisvahaan
• kistka tai kistkoja. Kuvassa kolme erilaista kistkaa joista valkoisessa on pienin aukko, sinisessä seuraavaksi suurin ja punaisessa näistä kistkoista kaikkein suurin. Mehiläisvaha siis sulatetaan kistkan pesässä ja se valuu aukosta munan pintaan
• Lusikka, jossa vahaa voidaan sulattaa ja sitten kastaa nuppineulaa
• tuikkukynttilöitä 
• munavärejä
• talouspaperia  
• Mehiläisvahaa 

Kuvassa mehiläisvahaa ja "mustaa vahaa". Mustassa vahassa on mukana nokea. Puhdas mehiläisvaha on niin vaaleaa munan pinnalla, että välillä on vaikeaa erottaa, tuliko kistkasta jälki vai ei. Siksi joskus voi olla helpompi laittaa joukkoon mustaa vahaa, että jälki näkyy paremmin. Se siis ei haittaa, vaikka munan pinnassa mehiläisvaha näyttää likaiselta. Lika sulaa lopuksi pois uunissa. Sekaan voi laittaa myös ihan pienen palan parafiiniä, jolloin vaha luistaa paremmin munan pinnalla.

   

Tässä vielä vähän isompi kuva kistkoista. Itse en meinaa päästä näiden välineiden kanssa oikein sinuiksi. Välillä vaha on liian viileää eikä meinaa valua ollenkaan ja sitten kun lämmitän sitä tuikkukynttilän päällä lisää, se valuu paksuina löntteinä. Ikävä kyllä valunutta ylimääräistä vahaa ei saa pois. Ja se näkyy sitten lopputuloksessa inhottavina suttuina.
Kitskoja löytyy monenlaisia: puuvarrella, sellaisia joiden nokka kastellaan vahaan ja hakusanalla "almost electric" löytyy sitten "hienompia" versioita.

Tässä vielä toinen versio lusikka systeemistä. Tätä en itse kokeillut, mutta hiukan mietityttää miten vakaasti tuo muovinen ruukku pysyy pystyssä.

Munavärejä löytyy erilaisissa muodoissa jauheina, vahoina, nappeina jne. Kurssilla käytimme värejä, jotka on sekoitettu jauheesta veteen. Värit ovat tosi riittoisia ja säilyvät kohtuullisen hyvin. 

Sitten eikun koristelemaan. Kuvassa pisteet on tehty kastamalla lyijykynän päässä oleva nuppineula mehiläisvahaan ja sitten munan pintaan. Munan pinnalle voi tehdä valmiiksi lyijykynällä hentoja ääriviivoja avuksi. Ne häviävät pois näkyvistä käsittelyn aikana. Usein munaan tehdään "panta" yhtenäinen viiva tai pisteillä. Tämän uskotaan vahvistavan toiveen toteutumista, jota munaa maalatessa ajatellaan. Samoin suuressa osassa perinteisiä munakuviointeja munan pinta jaetaan erilaisiin "sektoreihin" ja kuviot ovat symmetrisiä toisin kuin tuossa minun kuvani mallissa.  

Munan kuviointi aloitetaan siis "käänteisessä" järjestyksessä värjäämiseen nähden. Ne kohdat munan pinnasta, joiden halutaan säilyvän valkoisina, peitetään siis ensin. 

Sen jälkeen muna upotetaan väriin, joka halutaan munan pintaan seuraavaksi. Värjääminen tehdään vaaleammasta väristä tummempaa kohti. Munan laitetaan väriaineeseen varovasti ja sen annetaan olla noin 20 sekuntia siellä. Sinä aikana munalle annetaan "värikylpyjä" eli jos muna ei mene kokonaan värinesteeseen sitä pyöritellään varovasti ja valellaan värillä, että väri tarttuisi tasaisesti. 

Kuvan munan tein vain kahdella värillä. Ensin kaikki kuviot valkoiselle ja sitten kastelu tummanvihreään.

Tässä muna, on ensin koristeltu valkoisella, sen jälkeen kastettu keltaiseen. Keltaisesta on peitetty kuviot ja sen jälkeen muna on uitettu oranssiin väriin ja oranssilla halutut kuviot peitetty mehiläisvahalla. Munan kaikki kuviot on tehty nuppineulalla. 

Ja tässä sama muna valmiina. Jossain olen nähnyt "säännön" että yhdessä munassa ei saisi olla useampaa kuin neljää väriä, mutta tässä omassani rikoin kyllä em. sääntöä räikeästi. 

Vielä muutama kuva lisää siitä miten koristelu etenee. Tähän kuvaan tein vain muutaman pisteen, kun se oli valkoinen ja sen jälkeen kastoin sen erilaisiin pinkin ja punaisen sävyihin, lisäten välillä muutaman pisteen.   

Tässä samainen muna valmiina. Lopulta noilla pisteillä ja ihan yksinkertaisilla malleilla, saa ihan hauskoja kuvioita aikaiseksi tällainen amatöörikin. Ja kun värit ovat vahvat ja kirkkaat niin kuviot tulevat hyvin näkyviin.  

Ja tässä mallina yksi muna, johon en tehnyt mitään valkoisella. Ensin kastoin sen vaaleampaan siniseen, jolla tein kuviot ja sitten tummaa sinistä päälle. 

Kun munaan on tehty halutut kuvioinnit ja värjäykset, se kastellaan sulatettuun parafiiniin. Parafiini suojaa munaa ja värejä munan tyhjennyksen aikana. Kastellut munat nostin munakennoon takaisin kuivumaan hetkeksi. Kenno on kaikkiaan ihan hyvä paikka pitää munat eri työaiheiden välillä ja kuljettamiseen. Tuppaavat muuten pyörimään pitkin pöytiä.

Tästä hanhenmunasta, joka on kasteltu parafiiniin, näkee hyvin sen, miten likaiselta muna näyttää, kun siinä on vielä mehiläisvaha pinnassa ja parafiiniä. Kuvan hanhenmunalla on myös "vaippa". Kun muna on tyhjennetty ja huuhdeltu vedellä laitetaan reikään tuppo ja muna alaspäin kennoon valumaan kuivaksi. 

Kun parafiini on kuivunut, tehdään munaan reikä. Ennenkuin poraat reiän, mieti kumpaan päähän munaa teet reiän: aiotko ripustaa munan vai laittaa sen vatiin tms. 

Kurssilla meillä oli käytössä Dremelin pieni käsipora, jolla reikä tuli helposti. Kun munaan oli porattu reikä, tyhjennettiin se pumppaamalla. Munan tyhjentämiseen on tehty erilaisia pumppuja. Kuvassa yksi, tosin tuosta kuvasta jäi puuttumaan vielä neula, joka laitetaan pumpun päähän. Kun muna on tyhjennetty, se on hyvä huuhtoa vielä pariin kertaan. Sen jälkeen vain munalle vaippa ja annetaan sen kuivua. Tyhjät kuivuneet munat laitetaan vielä uuniin. Noin 100 astetta ja 5-10 minuuttia. Uunissa parafiini ja mehiläisvaha sulavat munan pinnalle. Munat taputellaan pehmeään liinaan heti lämpiminä uunista ottamisen jälkeen, jolloin niihin tulee kaunis kiilto. Lopuksi munat voi käsitellä vielä venelakalla, joka auttaa siihen, että värit säilyvät munassa vuodesta toiseen. Aurinko tuppaa haalistamaan värit, jos munat ovat koristeena esillä muutakin kuin pääsiäisenä. 

Tässä omat suosikkini tältä kurssilta, tosin niistäkin jokaisesta löydän kyllä parantamisen varaa:)