Lisää avaimenperiä Taas on kokemuksen kautta saatu oppia, mitä ei kannata tehdä. Tein jo aikaisemmin avaimenperiä makramee tekniikalla. Niistä sitten valkoisella mopparilla tehdyn laitoin auton avaimeen. Oikein oli kaunis siihen asti, kunnes auto ja avain makramee solmuineen kävi huollossa. Sieltähän se avaimenperä sitten tupsahti takaisin epämäärisen harmaan rasvan kirjavana. eip äollut minulla tullut mieleen, ettei vaalea naru ole tuohon ehkä käytännöllisin mahdollinen.  No ei hätää. Naru ei onneksi maksa timanttia ja uusia avaimenperiä syntyy kohtuullisen helposti. Niinpä leikkelin nuhraantuneen avaimenperän roskiin ja päätin tehdä seuraavat avaimenperät vähän tummemmista sävyistä.  Ensimmäiseksi tein uuden avaimenperän autoon kokonaan mustasta Moppari kierrenarusta.  Avaimenperä on tehty kokonaan kierteisellä tasosolmuilla. Todella helppo ja nopea tehdä ja jotenkin olen mieltynyt noihin kierteisiin. Ensin kaksi noin 100 cm pitkää moppari kierrelanka narua kiinni  p

Älä tee niinkuin minä tein, vaan tee niinkuin minä sanon Olishan se kiva, jos aina kaikki onnistuisi, mutta valitettavasti noita huteja tuppaa tulemaan. Keräilin tähän yhteen postaukseen varoittavia esimerkkejä. Jälkiviisaus on eksaktia tiedettä, mutta näissä posliini ja lasite jutuissa valitettavasti ei ole enää paljon korjattavissa, kun on hölmöillyt. Ylhäällä kuppi, jossa sivellinlasitetta oli liian paksusti ja se valui lasituspoltossa uunilevylle. Lasite tosiaan valuessaan nappaa kovaa kiinni uunilevyyn. Kääntelin sitten kuppia miehelleni näytille meidän kivilattian päällä, että saiskohan näitä valkoisia dremelillä tai jollain pois täältä kupin pohjasta. Sen jälkeen kun kuppi lipesi kourasta ja putosi kivilattialle ei tosiaan enää dremeliä tarvittu. Tulkaahan muruseni osa 1.  Tässä ohueksi kaulimani levy posliinisavesta, josta ajattelin tehdä puutarjoittimeen pohjan. Lasituspoltossa sitten oli yksi kulma lohjennut. Koko levyllä on kokoa noin 30*45 cm. Ei sen iso pala

Pikkusievää näpertelyä Savesta kuin savesta tuppaa aina jäämään yli sellaisia palasia, ettei oikein tiedä mitä niillä tekisi. Ja nuukana ihmisenä ei niitä roskiinkaan voi heittää. Viime vuodelta minulla jäi yli sekä mustaa että valkoista posliinisavea, joista sitten väsäilin erilaisia pieniä korujen aihioita. Erimuotoiset pienet posliininpalaset ovat myös hyviä lasituskokeiluihin ja mosaiikkitöihin. Kansalaisopiston ryhmässä, jossa olin, oli eräs rouva tehnyt "pikkusilppua" ihan tarkoituksella mosaiikkitöitä varten.  Tässä valkoisesta posliinisavesta tekemiäni "koruja", jotka on jo raakapoltettu. Kaulitsin savesta ohuen levyn ja otin siitä sitten pienillä leivontamuoteilla palasia. Kuvan "korut" ovat noin 2 cm korkeita. Sen jälkeen tein niihin reiät ripustusta varten ja painelin koloja ohuella puutikulla.  Polttouuniin meneviä töitä ei voi lasittaa jokapuolelta ellei niitä saa jonkunlaiseen telineeseen. Jos lasitetta laitta