Mandaloita Jokunen vuosi sitten alkoi oikein boomi aikuisten värityskirjoista. Plarasin useaan otteeseen erilaisia kirjoja kunnes löysin Johanna Basfordin "Salainen puutarha" väritettävät postikortit. Ihastuin kirjaan ensisilmäyksellä. Postikorteissa olevat kuvat viehättivät minua ja kun kortit ovat kunnollisella paksulla pahvilla, niin niiden värittämiseen voi huoletta käyttää erilaisia kyniä. Monessa muussa värityskirjassa kuvat tuntuivat "hutaistuilta" ja niissä oli valmiiksi painettuna paljon mustia reunuksia tai täytteitä. Värittämisen olen käyttänyt useita erilaisia kyniä. Postikortteihin enimmäkseen noita Stabilon ohuita tusseja ja isompien alueiden värittämiseen Stabilon puukyniä. Uusimpana hankintana kuvassa alimpana olevat näkyvät tussit (Lidlistä), joissa on kaksi eripaksuista päätä. Niitä aion kokeilla tänään.  Kuvien värittäminen on tosi rentouttavaa, välillä suorastaan hypnoottista, miten aika häviää. Toinen "aikuisten vä

Enkeli lentää liihottaa Voisinpa sanoa, että lasi viehättää minua eniten niistä materiaaleista, joita olen käsitöihin tähän mennessä kokeillut. Samalla se on ehkä vaikein materiaali tällaiselle harrastelijalle, joka tekee satunnaisia kokeiluja. Lopputulosta ei oikein osaa kuvitella ja lasin värisävyt muuttuvat eri valaistuksessa erilaiseksi.  Tiffanylasi tekniikka vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja monenlaisia työvälineitä. Ehdottomasti helpoin tapa aloittaa, on osallistua kurssille, jossa on tarjoilla tarvittavat välineet kokeiluun. Työn tekemiseen tarvitset:  pihtejä, kuparinauhaa, juotosnestettä, tinaa, kolvin, rautalankaa, lasin hiomakoneen ja ehdottomasti suojalasit. Lasia käsitellessä olemattoman pientä lasinmurua tuntuu leviävän kaikkialle. Minulla on yleensä tapana aloittaa kaikki suureellisesti, siksi olinkin kiitollinen itselleni, että maltoin kuunnella ohjaaja enkä ensimmäiseksi haaveillut jalkalampusta, jossa on tuhat eriväristä pienen pikkuruista lasin pa

Röyhelöitä   Joitakin vuosia sitten joka paikka pursusi röyhelöhuivin kuvia. Kaikki vakuuttelivat miten helppoa ja nopeaa huivin tekeminen on. Siispä lankoja hankkimaan.  Ihastuin Pierre Cavallon vihreään "nyppyläiseen" lankaan ja varmuuden vuoksi ostin sitä useamman kerän, kun en osannut etukäteen arvioida langan menekkiä.   Kerällä lanka näyttää aika paksulta eikä siitä oikein saa käsitystä siitä, miltä lanka todellisuudessa näyttää. Lankaa pitääkin "avata", että saa näkyviin silmukat, jotka puikoille pujotetaan ja jotka neulotaan.  Vyyhden sisäpuolelta löytyi ohje oikein kuvien kanssa, mutta useamman tunnin ja monen kokeilun jälkeenkään neulomus (tai sen alku) ei näyttänyt sinne päinkään siltä kuin valmiiden huivien kuvat, joita netissä olin ihastellut. Epätoivo alkoi jo hiipiä puseroon ja lanka ja puikot jäivät nurkkaan useammaksi viikoksi. Ohjeessa sanotaan, että ottaa kuusi silmukkaa, mutta itse otin enemmän, kun halusin huivista paksumman