Dreijattu teekannu

Saisiko olla teetä?




 Kesällä 2018 olin ensimmäistä kertaa Kankaanpään opistolla dreijauskurssilla. Innostuin hommasta niin, että tänä kesänä suuntasin sinne uudelleen. Viime kesän kurssista on ihan oma postauksensa.

Tämän kesän kurssista ajattelin esitellä erikseen muutamia tuotoksia, koska kurssi muuten kaikkine puitteineen sujui samaan tapaan kuin viime kesänäkin. Kouluttajana edelleen Richard Raven, jonka avulla ja opastuksella sain tämän teepannunkin tehtyä.

Oppimista on edelleen paljon, mutta jotain viimekesästä oli tarttunut muistiin. Viime vuonna en olisi saanut kannua tehtyä edes avustuksen kanssa.  Miten teepannu sitten tehtiin:

Ensin tehtiin kaikki pannun osat erikseen. Nokka tehtiin tarkoituksella suureksi, koska ennen kiinnitystä se leikataan "viistoon", että se asettuu teepannun kylkeen kauniisti. Tässä kuvassa se siis näyttää suhteettoman suurelta.


Kannuosa tehdään aluksi umpinaisena.
Teekannun kansi mitataan oikeaan kokoonsa jo tekovaiheessa. Tässä kaikki osat ovat juuri nostettu kuivumaan eikä niitä ole vielä sorvattu tai muutenkaan viimeistelty. Esim tässä kannessa on vasta varsinaisen nupin "aihio", josta nuppi sitten syntyy sorvaamalla.
 Tässä kannun osat seuraavana päivänä, kun ne olivat ehtineet kuivua "nahkakuivaksi", siis sen verran kuivaksi, että niitä pystyi työstämään. Kuvassa näkyy myös kahva, joka on tehty vasta samana päivänä "lypsämällä" savipötkylä pikku hiljaa sopivan mittaiseksi ja oikeaan muotoon.


Teepannun kylkeen tehtiin reijät siihen kohdalle mihin nokka kiinnitetään. Tee tulee sopivasti reijistä läpi, mutta teelehdet jäävät pannuun. Reikien pitää tässä vaiheessa olla reilun kokoiset, sillä savi kutistuu noin 10% raakapoltossa ja kun kannu lasitetaan, pienenevät reiät ennestään, kun lasitetta tarttuu niihin.
 Tässä kannu sitten koottuna, ennen raakapolttoa.



 Kasattu kannu laitettiin vielä yöksi kuivumaan kavaletin päälle nurinpäin. Tämä siksi, että kannun kahva kuivuu oikeaan muotoon eikä "löpsähdä".


Ja tässä sitten pari kuvaa kannusta lasitettuna. Lasitteena tässä Spectrum 1183 sininen, josta juttua aiemmassa postauksessa.  Tällä kertaa lasitus onnistui paremmin, kiitos aikaisempien kokeilujen. Osasin laittaa lasitetta riittävän monta kerrosta ja annoin kerrosten kuivua välillä. Seuraavalla kerralla sitten yritän tehdä kannusta vähän suuremman ja dreijata sen ohuemmaksi. Tämä kannu painaa vielä suhteellisen paljon.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Makramee näpertelyä

Makramee avaimenperät

Makramee kurssilla osa 2