Olipa kerran nahkatakki

Kierrätysnahasta olkalaukku

Sellainen siitä laukusta sitten lopulta tuli. Mutta aloitetaanpa alusta. Bongasin Jyväskylän kansalaisopiston kurssitarjonnasta kurssin "Olkalaukku kierrätysnahasta". Kurssin esittelyssä kerrottiin, että "Ompele siro olkalaukku käyttäen vanhaa nahka- tai keinonahkatakkia". Tuli välittömästi mieleeni kaapissa käyttämättömänä roikkuva nahkatakkini. Ostin takin Turkista lomareissulla 1990, joten malli on pikkuisen aikansa elänyt. Niinpä ilmoittaudin kurssille ja suunnittelin mielessäni minkälaisen laukun tuosta takista saisi. 

Lisäksi päätin purkaa yhden aikanaan Lanzarotelta ostetun kassin, joka oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Laukun nahasta ei juuri iloa ollut, mutta lenkit, renkaat ja nuo roikkuvat nauhat otin talteen mahdollista myöhempää hyödyntämistä varten. 

 

Olin yllättynyt miten helposti ja edullisesti muut kurssilaiset olivat löytäneet kierrätysnahkaa. Nahkatakkeja oli löytynyt halvimmillana 1 € hintaan kirppikseltä ja kalleinkin oli tainnut maksaa 12,50 €. Yhdellä kurssilaisella oli vanhan nahkasohvan nahkaa mukanaan. Niinpä totesin, että voisin joskus käydä itsekin katselemassa kirppikset läpi sillä silmällä, että löytyisikö sieltä hyvää nahkaa mahdollisiin tuleviin projekteihin. 

Kurssi oli viime viikon sunnuntaina ja kesti klo 10-16. En ollut ymmärtänyt kurssiesitteestä, että tarkoitus oli, että kaikki tekevät samanlaisen olkalaukun. Malli on kuvassa ja sinällään ihan sievä, mutta minulla vaan ei ole käyttöä niin pienelle lakukulle. Hetken aikaa mietin, mitä tehdä, kun olin jo mielessäni miettinyt ihan erilaisen laukun tekemisen. Minulla ei myöskään ollut mitään muuta (ylimääräistä) nahkaa mukanani, josta olisin voinut mallin mukaisen laukun tehdä. Ymmärrän kyllä opettajan pointin, että on helpompi pysyä aikataulussa, jos kaikki tekevät samaa ja mallin laukkuun oli kaavatkin valmiina. Lisäksi aikaa oli kuitenkin rajoitettu määrä. Ja senkin, ettei hän voi neuvoa vain yhtä henkilöä, vaan kaikilla on oikeus saada neuvoja. 

Noh, minulla oli kokonainen nahkatakki mukanani (laukun purin jo kotona) ja päätin aloittaa homman purkamalla takin. Nahkatakin purkaminen on erittäin hankalaa perinteisellä ratkonta menetelmällä, kun usein saumoissa on vielä liimakin ompeleen lisäksi. Homma hoitui siis helpoimmin, kun leikkaisi takin saumoja pitkin auki ja irroitteli vuoret samalla talteen. Vuorien välistä löytyivät myös superlonista tehdyt kohtuullisen massiiviset olkatoppaukset, jotka päätyivät roskakoriin. 😄

Kun takki oli purettu, päätin jääräpäiseen tapaani aloittaa kuitenkin erilaisen laukun tekemisen. Onneksi opettaja suhtautui kärsivällisesti ja neuvoi minua hommassa eteenpäin. Piirsin siis ensin paperille kaavan, jonka mukaan sommittelin ja leikkasin laukun etukappaleen ja takakappaleen sekä laukun vuoret. Opin tosi monta asiaa enkä varmasti kotona olisi saanut samanlaista laukkua tehtyä. Innostuin hommasta niin paljon, etten malttanut pitää edes ruokataukoa päivän aikana. 

Ensimmäiseksi kiinnitin nahkatakin taskuihin vetoketjut. Minulta löytyi jostain vanhasta vaaatteesta purettuna kaksi samanmittaista vetoketjua, jotka sopivat täydellisesti takin taskuihin. Lisäksi niissä oli tuollainen "apila" vedin, josta tykkään. Mikä tuuri!

Kun vetoketjut oli kiinnitetty takin taskuihin, ompelin nahkatakista puretut etukappaleet (joissa taskut olivat ) kiinni toisiinsta. Leikattujen kappaleiden väliin kiinnitin vielä lisäkaitaleen, että sain tarpeeksi ison kappaleen laukun etuosaa varten. Yllättävän käteviksi osoittautuivat nuo pienen pyykkipojan näköiset muoviset klipsut. Niillä oli nopea kiinnittää kappaleita toisiinsa ja ne pysyivät ommellessa napakasti paikoillaan. Paikallisesta kangaskaupasta en niitä löytänyt, mutta kurssilta sain onneksi klipsuja lainaan. Kurssilaiset olivat löytäneet ompeluklipsejä netistä mm. Ullakka.fi verkkokaupasta 

Päivä kurssilla kului niin äkkiä, etten eri työvaihesta kuvia muistanut ottaa. Tässä kuva ensimmäisestä versiosta laukkua. Hihnan tein nahkatakin vyöstä ja alkuun kiinnitin sen vaan muovisilla mustilla soljilla, joista hihnan mittaa voisi myös säätää (kuva yllä).  Päädyin kuitenkin kotona vielä ompelemaan hihan uudelleen suoraan oikean mittaisena. Näytti minun silmääni sirommalta lopputulokselta. Alemmassa kuvassa kassi avattuna. Vasta kotona älysin, kun kassi oli edessäni auki, että etutaskut eivät sitten osuneet ihan symmetrisesti kohdalleen. Nahan purkaminen ei kutenkaan ole helppo homma ja ompeleista jää niin isot reiät, että päätin kestää epäsymmetrian antaman taiteellisen säväyksen. 

 

Tuosta kuvasta, jossa kassi on auki näkee, miten sisäpuolen vuorikangas tursuaa ikävästi ulos. Siksi päädyin vielä ompelemaan yhden tikkauksen kassin yläreunaan, joka pitää vuoren paremmin paikoillaan. Vuoren olisi myös voinut kiinnittää laukun pohjasaumoihin, jolloin se pysyisi napakammin paikallaan, kun kassista kaivaa tavaroita. Kun ompelin yläreunan tikkausta totesin, että kurssilla käytetty teflon paininjalka olisi kyllä ollut ehdoton juttu. Tai ainakin pala teflon teippiä, jonka saisi kiinnitettyä paininjalan alle. Teflon teippiäkin näyttää saavan Ullakasta. Minulla, kun ei ollut teippiä eikä paininjalkaa päädyin lopulta siihen ratkaisuun, että vedin nahkatakkiin maalarinteippiä. Sillä konstilla sain ylipäätään tikkauksen ommeltua. Sen verran hankala oli näillä konsteilla tikkaus ommella, että se ei kauneudellaan häikäise. Onneksi se jää läpän alle piiloon.

Laukun läpäksi käytin sellaisenaan takin toisen etukappaleen, jossa oli valmiiksi napillekin kiinnityslenkki. Ja käytin sitten takissa olleen napinkin.