Dreijauskurssilla

Dreijauskurssilla Kankaanpään opistolla

Kesällä 2018 olin viikon mittaisella Dreijaus kurssilla Kankaanpään opistolla. Kurssi alkoi maanantaina puolelta päivin ja jatkui perjantaihin. Kurssin opetus sijoittui päiväaikaan, mutta iltaisin tilaa sai käyttää vielä itsekseen,jos halusi jatkaa töitä. 

Kurssilla sai valita haluaako majoittua yhden vai kahden hengen huoneisiin ja sen haluaako täysihoidon vai puolihoidon. Itse valitsin yhden hengen huoneen, joka oli aika perinteinen opistotason huone. 

Ohjaajana kurssilla oli keraamikko Richard "Riku" Raven. Ravenin oma keramiikkapaja on nimeltään Mustalintu. Riku on yksi parhaista ohjaajista, jonka kurssilla olen ollut. Selkeät rauhalliset ohjeet ja loputtomasti kärsivällisyyttä neuvoa. Olin kyllä tosi tyytyväinen siihen, että lähdin kurssille. Viikko oli niin antoisa ja opin tosi paljon. Parasta on se, kun saa keskittyä vain tekemisee. Ruokahuolto pelaa eikä joka välissä tarvitse pakata ja purkaa tavaroita jonnekin kaappin.  

Jokaisen kurssilaisen käyttöön oli varattu oma dreija. Dreijat nostettiin tiilien päälle, niin sai paremman työasennon. Ei tarvinnut olla liian etukumarassa.

En ollut koskaan ennen dreijannut, joten alku oli ehkä vielä hankalampaa kuin pelkäsin. Savenpala toisensa jälkeen päätyi takaisin myttyyn kipsilevylle kuivumaan uutta yritystä varten. Maanantaina oli välillä oli fiilis, että heitän pyyhkeen kehään, kun mikään ei tuntunut onnistuvan. Tiistainakin taisin saada vielä enemmän aikaan erilaisia savimöhkäleitä kuivuman kuin valmiita kuppeja. 

Ensimmäisen päivän kasassapysyneet kupit oli kyllä aika vinksallaan milloin minnekin. Ja suurin osa savesta jäi "astian pohjalle", kun ei osannut nostaa reunoja tarpeeksi korkeiksi eikä ohuiksi. Ensimmäiset tekeleet painavatkin melkoisesti. "Kivitavaraa" totesi yksi kurssilaisista. 

Saven sai ostaa kurssilta ja työkalujakin löytyi lainattavaksi. Leikkauslanka on tosi kätevä. Sillä saa savipaketista leikattua palasia ja lanka on aivan ehdoton, kun deijattuja astioita irrotetaan dreijan päältä kuivumaan. Lanka leikkaa työn irti hyvin dreijan pintaa pitkin. Kun työ on irrotettu ja kuivunut lastulevyn päällä "nahkakuivaksi" (seuraavan päivään) se kiinnitetään suu alaspäin dreijaan ja silmukkkaraudoilla saadaan viimeisteltyä astian pohjasta ylimääräiset savet pois ja viimeisteltyä astian muotoa. Nostamiseen käytettiin metallisia nostimia. Niistä en ikävä kyllä älynnyt ottaa kuvaa.

Siitähän se sitten pikkuhiljaa lähti. Varsinaisesti keskiviikkona tuntui, että asiat loksahtivat kohdalleen ja osa astioista oli jo melkein suoria:) Ja takaisin savipaakuiksi päätyi huomattavasti vähemmän tavaraa. 

Riku neuvoi aina jonkun uuden työn / mallin  tekemisen ja niitä sai sitten tehdä oman tahdin ja haluan mukaan. Teimme kynttilän jalan, kannuja, pulloja, lautasia, pikareita jne. 

Lautaset tehtiin mustan paperin päälle. Olisikohan nyt ollut pinko pahvia vai mitä se paperi. Asiat unohtuu, kun niitä ei kirjoita ylös. Toisaalta muistiinpanojen tekeminen olisi ollut vaikeaa, kun koko ajan oli enemmän tai vähemmän yltäpäältä savessa. 

Lisäksi opettelimme erilaisten "korvien/kahvojen" tekemistä astioihin ja niiden koristelemista. Sekä kansien tekemistä purkkeihin. 

Kurssilla myös poltettiin osa töistä. Ikävä kyllä kaikkia töitä ei ehtinyt polttaa kurssilla (töiden pitää jäähtyäkin polton jälkeen ja polttokin kestää oman aikansa). Myöskään lasittamista emme tehneet aikasyistä lainkaan. Siinä sitten ajelinkin hyvin varoen kotiin, kun auto oli lastattu osittain polttamattomilla astioilla. Onnistuin kuitenkin saamaan kaiken ehjänä kotiin, mitä suuresti hämmästelen vieläkin. Viimeisenä päivänä pidimme vielä näyttelyn, jossa kaikki esittelivät töitään ja Riku antoi jokaiselle henkilökohtaisen palautteen töistä ja neuvoja, mihin kannattaa kiinnittää jatkossa huomiota. Hurahdin kyllä dreijaamiseen sen verran ja Kankaanpään opiston puitteisiin, että houkuttaa kovasti lähteä kurssille ensi kesänäkin, jos sellainen järjestetään ja loma osuu kohdalleen. 

Tässä vielä muutama kuva, kun kokosimme työt näytille perjantaina ennen kotimatkaa. 

Erityisen onnellinen olin tuosta kahden kannun vieressä näkyvästä pullosta. Sen tekeminen vei aikaa melkoisesti ennenkuin ymmärsin, miten pullon kaula saadaan tehtyä.